Oli tavallinen ilta. Mies istui olohuoneessa ja katsoi jääkiekkopeliä. Minä selasin huutokauppa.com:ia puhelimella — ei mistään erityisestä syystä, vain tapana.
Sitten näin sen. Yksiö. Huutoaika loppumassa. Voittava tarjous: 17 100 euroa.
Luin taloyhtiöpaperit läpi. Vuokralainen valmiina. Vuokra 309 €. Vastike 119 €. Minimikorotus 100 €.
Ajattelin: tämä maksaa vähemmän kuin useat autoni — ja auto ei tuota kassavirtaa.
Kirjoitin 17 200 €. Painoin "Huuda". Aika loppui.
"Tuli sitten ostettua asunto jostain huitsin Nevadasta."
Huudon jälkeen soitin pankkiin. Ajattelin tarvitsevani 17 200 euroa — käteistä tai lainaa koko summalle. Pankkivirkailija kuunteli rauhallisesti ja sanoi jotain, jota en ollut koskaan kuullut:
"Teillä on omassa asuntolainassanne niin paljon vapaata vakuutta, että saisitte lainan ilman yhtään omaa pääomaa."
Tuijotin puhelinta. Mitä ihmettä on vapaa vakuus? Kaikki termit olivat täysin uusia. En ollut koskaan kuullutkaan velkavivusta. Olin sijoittanut jo — ja silti termistö oli minulle täysin vieras.
Siitä se alkoi. Muutama kuukausi myöhemmin ostin toisen sijoitusasunnon. Jälleen 100 % velkavivulla.
Yksiö sijaitsi pienessä kaupungissa — ei Helsingissä, ei Tampereella. Paikka, josta monet sijoittajat olisivat kääntäneet pään pois. Mutta luvut olivat selvät:
Vuokra 309 €. Vastike 119 €. Nettokassavirta 190 € kuukaudessa — ilman yhtään omaa euroa kiinni kohteessa. Bruttovuokratuotto lähes 13 prosenttia.
En tiennyt silloin mitä bruttovuokratuotto tarkoittaa. Laskin sen myöhemmin. 309 × 12 / 17 200 = 21,6 % brutto. Oikeastaan vielä parempi kuin muistin. Vastikkeen jälkeen nettona noin 13 %.
Ensimmäinen osto opetti minulle kolme asiaa nopeasti.
Ensimmäinen: Luvut ratkaisevat, ei sijainti. Monet välttävät pieniä kaupunkeja. Minä katson vuokratuottoa. Jos luvut sanovat kyllä, vastaan kyllä.
Toinen: Pankki on kumppani, ei este. En koskaan olisi uskonut saavani lainaa ilman käteistä. Vapaa vakuus avasi oven, jonka luulin olevan lukossa. Siitä lähtien olen pitänyt pankkisuhteeni kunnossa kuin sijoituskohdettani.
Kolmas: Toiminta opettaa enemmän kuin teoria. En käynyt kursseja. En lukenut kirjoja ennen ensimmäistä ostoa. Opin tekemällä — ja jokainen virhe maksoi jotain, mutta opetti enemmän.
Mitä ensimmäinen osto ei opettanut: riskejä. En ajatellut tyhjien kuukausien mahdollisuutta. En laskenut remonttivaroja. En tiennyt mitä tehdä, jos vuokralainen lähtisi. Opin nämäkin — myöhemmin, oikealla rahalla.
"Asuntosijoittaminen ei ala täydellisestä hetkestä. Se alkaa siitä, että uskaltaa painaa nappia kun luvut sanovat kyllä."
Yhdeksän vuotta ja kymmeniä asuntoja myöhemmin olen rakentanut salkun, josta nuorempi minäni ei olisi uskaltanut haaveillakaan. Ilman yhtään kurssia. Ilman erityistä tietoa. Yhdellä napin painalluksella — ja sen jälkeen sadoilla pienillä päätöksillä.
Nyt opiskelen APV1-tutkintoa ymmärtääkseni rahoitusmaailmaa vielä syvemmin. Osakkeet, rahastot, korkosijoitukset — kokonaisuus alkaa hahmottua. Mutta asuntosijoittaminen pysyy ytimessä. Se on konkreettista. Näkee, koskee, ymmärtää.
Tämä blogi on se tarina — rehellisesti, lukuineen, virheineen. Ei kurssimyyntiä, ei unelmia. Vain se, mitä yhdeksän vuotta oikeilla euroilla on opettanut.
Olen käynyt saman polun — ensimmäisestä huudosta kymmenenteen asuntoon.
Voin auttaa sinua löytämään oikean suunnan nopeammin.